Rakennusten energiankulutusta pyritään entisestään hillitsemään vuoden 2010 alusta voimaan tulevilla rakentamismääräyksillä. Tärkeimmät muutokset koskevat uudisrakennusten lämmöneristystä, ilmanpitävyyttä ja poistoilman lämmön talteenottoa.
EU:n komission ilmasto- ja energiapaketti asetti tammikuussa 2008 kullekin jäsenmaalle tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Pakettiin kuuluvat päästökauppajärjestelmän jatkaminen ja kehittäminen, uusiutuvan energian tuotannon lisääminen sekä energiatehokkuuden parantaminen päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla. Päästökauppaan kuulumattoman kiinteistö- ja rakennussektorin energiankulutus on ollut alusta alkaen EU:n ilmastopolitiikan keskeinen kohde, koska rakennukset kuluttavat peräti 40 prosenttia energiasta EU:n alueella.
Asuntoministeri Jan Vapaavuori on todennut vuonna 2003 voimaan tulleiden energiamääräysten 25-30 prosentin säästötavoitteen toteutuneen, mutta osoittautuneen kuitenkin riittämättömäksi. Uusien määräysten tavoitteena on edelleen parantaa rakennusten energiatehokkuutta noin 30 prosenttia nykyisestä määräystasosta, jolloin siirryttäisiin aidosti kohti matalaenergiarakentamista.
Uusitut rakentamismääräyskokoelman osat koskevat rakennuksen lämpöhäviöitä, jotka muodostuvat lämmön johtumisesta rakennuksen vaipan läpi ja rakennuksen epätiiviyskohtien vuotoilman sekä ilmanvaihdon lämpöhäviöistä. Vaipan osa-alueiden lämmönläpäisykertoimille eli U-arvoille asetetaan 30-40 prosenttia tiukemmat vertailuarvot, ilmanvuotoluvun n50 vertailuarvoa lasketaan puoleen nykyisestä ja lämmön talteenoton vertailuarvoa nostetaan aiemmasta 30 prosentista 45 prosenttiin.
Uudetkaan määräyksissä esitettävät vertailuarvot eivät ole ehdottomia vaan niistä voidaan joustaa, jos vastaava energiansäästö saavutetaan muilla lämpöhäviöiden osa-alueilla. Jos esimerkiksi vaipan lämpöhäviö on suurempi kuin vertailuarvon mukainen taso, voidaan ylitys korvata parantamalla ilmanpitävyyttä tai ilmanvaihdon lämmön talteenottoa.
Ympäristöministeriö arvioi, että uudet määräykset tulevat nostamaan rakennuskustannuksia 2-6 prosenttia rakennustyypistä riippuen, mutta lisäpanostukset maksavat itsensä tulevaisuudessa takaisin alempina energiakustannuksina. Ympäristöministeriöstä korostetaan lisäksi sitä, että pelkkä energiatehokkuuden toteuttaminen ei riitä vaan on erityisesti varmistettava, että suunnitteluratkaisut ja rakenteet toimivat kosteusteknisesti oikein.